FCI 2?!!

Miksi ihmeessä myö ollaan laitettu ryhmään FCI 2?!! Mie voisin kirjoittaa Kennelliitolle anomuksen, että myö riisenit päästäis joko ryhmään FCI 7 tai 8.

Mie ainakin olen tosi pätevä lintujen kanssa. Silloin kun oli vielä jäätä, mie kahdesti melkein sain kiinni sinisorsan. Jää vain petti alta. Sitten myö käytiin keväällä yhdellä mahtavalla lenkkipolulla ja sielläkin oli kaksi sinisorsaa. Niistä olis saanut tosi hyvää paistia. Nekin mie melkein sain kiinni, mut kun olin tarpeeks lähellä, niin ne pelkurit levitti siipensä. Ihan mamiksia!

Mut tänään! Mie näytin, miksi myö riisenit ollaan luokiteltu ihan väärin. Käytiin mamman kanssa aamulla lenkillä ja se ruikutti jotain väsymyksestä ja univajeesta ja kylmästä. Perus-mamma-ruikutusta siis. Onneksi se tajusi sentään päästää miut vapaasti haistelemaan pusikoita. Mamma kipitteli jo kotiin päin minkä kintuistaan pääsi, mut miepä löysin aarteen! Miun aarteen saalistusta tosin häiritsi ne kaksi tosi äkäistä räkättirastasta. Ne kovasti syöksähteli miuta päin ja piti kamalaa meteliä! Ihan hulluja! Tässä vaiheessa mammakin palasi tähän maailmaan ja huuti miuta luokseen, mut enhän mie voinu mennä kun miun aarre oli siellä maassa. Mie kyllä kuulin kuinka maa tömisi kun mamma alkoi uhkaavasti lähestyä miuta ja miun aarretta. Sitten se laittoi miut hihnaan kiinni ja yritti kovasti vetää miut pois miun aarteen luota, mut ei se onnistunu. Sitten se mamma meni tekemään jotain ihan kamalaa ja nappas miuta korvasta kiinni ja veti miut pois miun aarteen luota. Sitten se kiikuttikin miut manaillen kotiin ja puhui jostain takuusta ja kasvattajan vastuusta ja palauttamisesta.

Mie jäin papan ja Sepukan kanssa kotiin ihan hämmentyneenä kun mamma veti kumihanskat käteen ja lähti tallaamaan takaisin mettään. Kohta se jo tulikin takaisin ja näytti miun aarteen papallekin. Jehna miten ylpeä mie olin! Pappa sanoi vaan "No niin..." ja sitten mamma veikin miun saalistaman rastasvauvan pois.

Mamma käski kertoa vielä, et siltä roikkui suolet ulkona.

Vesileikkejä

Tästä se ajatus sitten lähti:

Ja pitihän sitä kokeilla kamunkin kanssa:


Seuraavaksi siirryttiinkin laiturille pohtimaan tätä asiaa Julsun kanssa:


Julsu oli sitten sitä mieltä, että mie sen kepin joutuisin hakemaan:


Onneksi oli Alsu rannalla vastassa:


Lopuksi sitten leikin ekologista vesisinkoa:

Pannaria!

Miepä söin maanantaina pannukakkua. Koko pellillisen.

Himpura!

On ollut ihan tyhmää, kun mamma ja pappa ei ole päästänyt miuta laisinkaan koneelle. Ne yritti perustella asiaa vetoamalla johonkin näppäimistö-ongelmaan. Mie en ymmärrä, mitä ne tarkoitti...
Onneksi nyt pääsin salaa näpyttelemään kun mamma ja Sepukka nukkuu päiväunia. Niin, miun ei tarvi enää nukkua päiväunia, niin iso mie jo olen!

Mamma ja pappa sanoo, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin mie päätin kertoa miun kuulumisia kuvilla.

Tuossa vasemmalla olevassa kuvassa pappa yritti totella mammaa, mut ei se oikein tainnut ymmärtää mitä mamma tarkoitti. Niin mamma ainakin sanoi ja heitti pappaa sitten kameralla.

Tässä oikealla mie olen miun omalla tuolilla possun makoisan korvan kanssa.

Mie olen käynyt jo reissussakin! Myö mentiin mamman, papan ja Sepukan kanssa käymään Sepukan papan luona ja sitten Sepukan mummulla Lappeenrannassa ennen joulua. Tuossa kuvassa mie olen Sepukan kanssa miun matkahäkissä. Sepukka halusi välttämättä tulla kokeilemaan, että mahdutaanko myö molemmat sinne. Mahduttiin!

Jossain vaiheessa ennen joulua mamma ja pappa keksi aivan älyttömän tyhmän idean. Ne päätti yhteistuumin repiä miulta miun turkin pois! Ihan hullujahan nääkin on! Sitten ne välttämättä halusi räpsiä kuviakin siitä! Hävettää ihan kamalasti, mut pakko miun on tääkin kuva laittaa tänne. Jos joku vaikka hakisi miut pois täältä. Kattokaa nyt, miten säälittävä ja onneton mie olen! Tai siis olin. Olen mie kyllä vieläkin.

Ei muuten lopu tähän nämä älyttömät päähänpistot! Mamma lähti päivää ennen jouluaattoa mökille ja otti miut mukaan! Miettikää nyt, keskelle ei mitään, kylään, joka muistuttaa kammottavasti Teksasin moottorisahamurhaajan kotia, mökki missä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä! Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tai jotain sinne päin. Mie pääsin nukkumaan mamman viereen sänkyyn! Siitä saakka mie olenkin saanut nukkua sängyllä. Jes! Jumala on ehkä sittenkin olemassa! Kaiken muun kummallisen lisäksi mie sain Joulupukilta ihan huuurjan ison luun! Mie en oikein ite saanut sitä pakettia auki, mut onneks mamma auttoi. Pappa ja mamma ei saanut mitään kivaa lahjaksi, mut Sepukka sai vaikka mitä! Mie olen ihan kateellinen sille ja aionkin ensi jouluna kirjoittaa itse Joulupukille lahjalistan. Tietää sekin sitten, mitä miulle pitää tuoda.















Miulla on uusia tyttöystäviä! Tai oikeastaan naisystäviä. Tai siis molempia. Tässä vauhdikkaassa kuvassa mie olen mamman kanssa kylässä Säröllä ja Karolla. Karo on jo nainen ja se on ihanan säpäkkä! Sellainen pieni ja pippurinen. Mut voi jehna, millainen se Särö on! Ihan unelma! Se on tosi nätti ja fiksu ja timmi ja ärhäkkä! Mie taidan olla rakastunut! Harmi, ettei tuossa kuvassa näy kuin Karon häntä ja Säröstäkin vain perä. Tai no, en mie oikeastaan ole pahoillani siitä. Kjieh, kjieh...


Mie olen jo muuten kerinnyt tekemään tuttavuutta niiden kissojenkin kanssa. Nemo ei vieläkään oikein tykkää miusta, mut nuo kaksi muuta on ihan ok. Normin kanssa on kiva nukkua yhdessä, mut liian lähelle ei kannata kuitenkaan mennä. Silloin se antaa tassua. Tai siis kynsistä. Nyytin kanssa myö jo leikitään. On hauskaa juosta sisällä sen perässä ja kattoa, miten monta huonekalua myö saadaan yhdessä siirrettyä. Nyyti näyttää aina tietä ja mie sitten siirrän sitä huonekalua, mitä se näyttää. En kyllä ymmärrä, miksei mamma ja pappa tykkää tästä leikistä. Sepukka kuitenkin tykkää ja meille se on pääasia!

Tässä viimeisessä myö ollaan tekemässä Sepukan kanssa sitä, mitä myö parhaiten osataan